Perustamistavat ja perustamistavan valinta

Rakennuspohjan laatu selvitetään ensiksi. Se tehdään viimeistään talon suunnittelun yhteydessä päätettäessä rakennuksen sijoittamisesta tontille.

Perustustavan valinta riippuu siitä, että onko maaperä kantava vai pehmeä, millä tasolla on pohjaveden pinta ja mikä on maaperän radon pitoisuus. Rakennuspaikalla useimmiten suoritetaan pohjatutkimus. Maaperätutkimuksen perusteella rakennesuunnittelija valitsee perustamistavan ja määrittää tarvittavan anturaleveyden ja raudoitukset.

Hyvin kantavalla maapohjalla yleisin perustusratkaisu on maanvarainen laatta; antura ja sokkeli valetaan samanaikaisesti ja laatta valetaan erikseen. Reunavahvistettua laattaa käytetään, kun maapohjana on heikosti kantava, hienorakeinen maalaji tai rakennus perustetaan täyttömaan varaan. Keveät rakennukset kuten ulkovarastot ja autotallit sekä terassit saadaan perustettua helposti ja taloudellisesti reunavahvistetulle laatalle.

Paaluperustusta käytetään silloin, kun maaperän kantavuus ei riitä kantamaan rakennuksesta aiheutuvia kuormia. Paaluperustuksessa kuormat välitetään jalustapalkkien tai paaluanturoitten kautta paaluille, jotka välittävät kuorman maaperään. 

Tuulettuvaa alapohjaa käytetään radonherkillä alueilla ja paaluperustusten yhteydessä. Rakennesuunnittelussa on erityisesti otettava huomioon riittävä tuuletus ja kosteudenpoisto. Tuulettuvissa alapohjissa käytetään yleensä 1200 mm korkeaa muottia, jotta saadaan tehtyä riittävän korkea ryömintätila.